torstai 21. heinäkuuta 2016

Elämän kauneus ja yksityisyyden vaaliminen

Kaikki on hyvin.
Olen onnellinen, odotan tulevaisuutta ja tulevia tapahtumia innolla ja ehkä aavistuksen jännittyneenäkin... ja kuitenkin mieleni on rauhallinen. Suru ei lannistanut minua, näen mielessäni kauniita muistoja ja keskityn elämän kauneuteen. Olen tämän vuoden aikana kasvanut ihmisenä- niinkin kornilta ja kuluneelta tuollaisen sanominen vaikuttaa- ja saavuttanut jo ennen caminoa rauhan jollaista en ole ennen tuntenut. Olin jollain tasolla hetken jopa aavistuksen pettynyt, koska odotin tätä fiilistä sitten caminon päätyttyä. Hassu minä.

Joka vuosi ajattelen että luulin jo päässeeni tähän tai tuohon pisteeseen eri asioitten kanssa. Vähänpä minä mistään mitään tiedän. Ajattelen että tämän onnellisempi en voisi olla, kunnes vuosi taas vaihtuu.
En minä valita, kunhan kiitollisena asiaa hämmästelen.
Sama koskee "elämän oppitunteja". Kuvittelen oppineeni paljon elämästä, kunnes oivallan jälleen uusia asioita. Ja hyvä niin, koska valmiita meistä ei taida täällä tulla- en tosin niin ole kuvitellutkaan. Luullut vain siirtäneeni asioita mappiin "käsitelty", kunnes olen oivaltanut sen mapin asioista jälleen lisää ja lisää. 
Jätänkin varovasti tästä edes mapit raolleen. En kuvittele mitään, vaan otan vastaan ne opetukset mitä meille jokaiselle on varattu elämän varrelle. Ja se varasto on ehtymätön- jos toisin luulit, et ole ymmärtänyt oppia kokemistasi asioista.

Kun aloitin keskustelutuokiot Katolisessa Kirkossa, itkin alkuun joka tunti. Jostain nousi pintaan aina uusia asioita, kävin uudelleen ja uudelleen läpi asioita, joita olin ajatellut käydä lävitse caminolla sulkeakseni tietyt ovet elämässäni. Vielä sinne caminollekin riittää ajateltavaa, mutta kipeimmät asiat ovat viimeistä silausta vaille taakse jätettäväksi.
Olen käännellyt ajatuksiani, ottanut niihin etäisyyttä, päästänyt lähelle, sanonut asioita ääneen, katsonut asiaa ulkopuolisin silmin, itkenyt, surrut ja jopa raivonnut (mielessäni). Elämässä on tapahtunut pahoja asioita, välillä kaikki on ollut kaaottista ja täynnä surua, mutta yhden asian tajuaminen on ollut tärkeää: minä selvisin. Selvisin joka ikisestä asiasta joka polulleni on sattunut. Olen antanut anteeksi itselleni ja muille, ymmärtänyt tekemäni virheet ja katunut asioita joita en ole halunnut katua. Olen joskus ajatellut että koska niille asioille ei voi mitään, enkä joitakin asioita haluaisi muuttaa, on katuminen turhaa... Mutta luopuminen tästä ajatuksesta paransi monta haavaa. Tajusin ettei katuminen pyyhi pois hyviä asioita joita on tapahtunut huonojen asioitten sivussa, mutta katuminen sai antamaan itselleni anteeksi. 

Usein tämä onkin vaikeinta ja monet kieltävät ajatuksissaankin tehneensä mitään väärää. Vika on aina muissa. Onneksi en itse ole koskaan ajatellut noin, mutta ei ole silti helppoa aina myöntää virheitään. On helppoa sanoa etten ole täydellinen, minullakin on vikani, mutta nähdä ne virheet muiden silmin- siinäpä vasta pureksittavaa.

Miksi kirjoitan asiasta nyt ja tähän blogiin?
Tarkoitukseni on ollut jo pitkään pikkuhiljaa jättää hyvästit blogeille. Kirjoitan tästä nyt ettei kukaan luule että caminolla on tapahtunut jotain mullistavaa :)
Kirjoitan matkani jälkeen jonkinlaisen päiväkirjan caminosta toiseen blogiini, mutta jo matkan aikana laittelen joitain lyhyitä päivityksiä kuvien kera blogin feissarisivuille. Eli tämän asian vielä jaan ainakin osittain kanssanne.

Muuttoni Ranskaan ja siellä tapahtuvat remontit, muut asiat ja kaikki se mitä tulevaisuudelta innolla odotan, jää vain ystävieni ja perheeni tietoon. Olen jakanut täällä blogistaniassa jokaisen muuton ja remontin, läheisten ja eläinten sairaudet ja kuolemat, lasten kasvamisen ja heidän aikustumisensa, omat opiskeluni, kipuni ja kasvun paikkani ja onkin siis tullut aika pitää jotain vain itselläni.
Tiedän että tulee monia hetkiä jolloin ajattelen miten mukava olisi jakaa tämä teidän kanssanne, mutta aikansa kutakin. 

Käyn sulkemassa oven vasta caminolta palattuani, joten en hyvästele teitä vielä. Ja osa onkin feissari-kavereita kanssani, joten kaikkia ei edes tarvitse hyvästellä ;)
Uskontoaiheisen blogini tulevaisuus tai sen kesto on vielä avoin, palaan tähän asiaan sitten myöhemmin kyseisessä blogissa.

XXX